Yhteisön lainsäädäntövälineet
EY:n lainsäädäntövälineiden avulla yhteisön toimielimet voivat vaikuttaa kansallisiin oikeusjärjestyksiin vaihtelevissa määrin. EY:n perustamissopimuksen mukaiset säädöstyypit ovat asetus, direktiivi, päätös, suositus ja lausunto. Näiden lisäksi toimielimillä on käytettävissään monia muitakin keinoja, joilla ne voivat vaikuttaa yhteisön oikeusjärjestykseen. Näistä tärkeimpiä ovat päätöslauselmat, julistukset, toimintaohjelmat ja komission tiedonannot.
Asetus (Regulation) sitoo sellaisenaan kaikkia jäsenvaltioita. Asetukset astuvat voimaan kaikissa jäsenvaltioissa samanaikaisesti ja niitä sovelletaan yhdenmukaisesti. Jäsenvaltio ei voi päättää soveltaa vain osaa asetuksen säännöksistä, eikä se voi kieltäytyä asetusten säännösten soveltamisesta kansalliseen oikeuteen tai käytäntöihin vedoten. Asetuksilla luodaan näin yhtenäistä lainsäädäntöä Euroopan unionin alueella.
Direktiivi (Directive) on asetuksen ohella yhteisön tärkein lainsäädännön väline. Se sitoo jäsenvaltioita asetettujen tavoitteiden osalta, mutta jäsenvaltiot voivat itse valita ne keinot, joilla tavoitteet toteutetaan kansallisessa oikeusjärjestyksessä. Direktiivin säännökset eivät siten automaattisesti korvaa kansallisia säädöksiä, vaan ne velvoittavat kunkin jäsenmaan muuttamaan kansallista lainsäädäntöään niiden mukaiseksi tietyn määräajan kuluessa. Direktiivejä käytetään silloin, kun halutaan lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, mutta ei nähdä tarpeelliseksi sen täydellistä yhtenäis-tämistä.
Päätös (Decision) velvoittaa kaikilta osiltaan niitä, joille se on osoitettu. Päätöksiä voidaan osoittaa jäsenvaltioiden hallituksille, yrityksille, järjestöille tai kansalaisille. Yleensä niillä täydennetään asetuksia ja direktiivejä. Päätös on väline, jonka avulla yhteisön toimielimet sääntelevät yksittäistapauksia sitovasti. Siinä on yksilöitävä se kohderyhmä, jota se yksinomaan sitoo ja direktiivistä poiketen, se on kaikilta osiltaan velvoittava. Päätöksiä sovelletaan sellaisenaan.
Suositukset (Recommendation) ja lausunnot (Opinion) määritellään EY:n perustamissopimuksissa ei-sitoviksi lainsäädäntövälineiksi. Suosituksissa toimielin voi kehottaa vastaanottajaa toimimaan tietyllä tavalla, lausunnoissa toimielimet taas arvioivat tilanteita ja tapahtumia yhteisössä tai jäsenvaltiossa. Suositukset ja lausunnot eivät velvoita vastaanottajia oikeudellisesti, mutta niillä on yhteisössä vahva poliittinen ja moraalinen merkitys.
Päätöslauselmilla (Resolution) ilmaistaan yhteisössä ja sen ulkopuolella toteutettavia konkreettisia tehtäviä ja yhteisiä käsityksiä ja aikomuksia, jotka koskevat koko yhdentymisprosessin kehittämistä. Niiden avulla pyritään takaamaan yhteisön ja jäsenvaltioiden päätöksenteon yhteneväisyyden vähimmäistaso. Päätöslauselmia voivat antaa Eurooppa-neuvosto, neuvosto ja parlamentti.
Julistukset (Declaration) voivat koskea yhteisön kehittämistä tulevaisuudessa, jolloin niiden merkitys on lähes sama kuin päätöslauselman, tai neuvoston jäsenten käsitystä tehtyjen neuvoston päätösten tulkinnasta. Jälkimmäiset julistukset kuuluvat neuvoston vakiintuneeseen käytäntöön ja ovat välttämätön keino sovitteluratkaisujen saavuttamiseksi neuvostossa.
Toimintaohjelmien (Action programme) avulla konkretisoidaan yhteisön perustamissopimuksissa tarkoitettuja lainsäädäntöohjelmia ja yleistä tavoitteenasettelua. Neuvosto ja komissio laativat niitä joko omasta aloitteestaan tai Eurooppa-neuvoston ehdotuksesta.
Komissio voi lisäksi antaa tiedonantoja (Communication), joista merkittävimmät liittyvät lainsäädännön tai tuomioistuimen oikeuskäytännön tulkitsemiseen. Ne ilmentävät siis komission käsitystä yhteisön oikeuden sisällöstä.
Päivitetty 18.3.2008.
