Teknologiateollisuuden kasvu Suomessa on jatkunut, mutta yritysten tilanne on hyvin epäyhtenäinen. Teknologiateollisuuden viennistä 70 prosenttia menee Eurooppaan, jossa näyttää tapahtuneen käänne huonompaan. Selviytyäkseen Suomi tarvitsee viennin vetoa sekä investointeja uudistumiseen ja kasvuun.

Ruotsissa on nykyhallitus määrätietoisesti tehnyt työllisyyttä ja työntekoa tukevia ratkaisuja ja saanut onnistumisesta jo näyttöjä. Toimivat käytännöt kannattaisi kopioida Suomeen.

Vientitakuita koskevaa lakia on päätetty uudistaa asettamalla työryhmä, joka parantaa lakia ainakin ns. erityisris-kinoton osalta. Jällenrahoitusmallia päätettiin jatkaa vielä vuoden ajan kuitenkin siten, että korot ovat kilpailukykyi-sempää OECD-tasoa.

Hyvinvoinnin tekemisessä tarvitaan päivä päivältä enemmän osaamista, yhteistyötä ja yritteliäisyyttä.

Väitteet yritysten investointien verotuesta eivät vastaa todellisuutta.

Norjalaisia emme ole, vaikka uutisen mukaan turska on palannut Suomen vesille. Öljyä saamme vesillemme korkeintaan öljytankkereista. Olkaamme siis rohkeasti suomalaisia.

Suomi on energian käytössä aika erikoinen maa. Joudumme tuomaan noin 70 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta, koska meillä ei ole omasta takaa kuin puuenergiaa, turvetta sekä vesi- ja tuulivoimaa. Kaikki fossiiliset polttoaineet ovat tuontitavaraa. Käytämme Suomessa paljon enemmän energiaa henkeä kohti kuin useimmat muut EU-maat. Tämä johtuu kylmästä ilmastosta ja pitkistä välimatkoista mutta ennen kaikkea siitä, että teollisuutemme rakenne on energiavaltainen.

Kone- ja metallituoteteollisuus elää muutoksen keskellä. Kiinan investointihyödykkeiden tarve on avannut suuret markkinat eurooppalaisille valmistajille. Osansa näistä markkinoista on saanut myös Suomen kone- ja metallituoteteollisuus. Päähankkijat ovat etabloituneet Kaukoitään lähemmäksi markkinoita. Tällä hetkellä suomalaisen teollisuuden työvoimasta yli puolet on jo muualla kuin Suomessa. Tämä kehitystrendi on otettava mahdollisuutena.

Otsikkoon kiteytyy Kiinteistö- ja rakentamisalan (KiRa) ensimmäisillä talkoopäivillä kuultu luonnehdinta klusterin haasteista. Päivillä harrastettiin tervettä itseruoskintaa ja haettiin yhdessä tekemisen henkeä.

Eurooppa-neuvosto asetti maaliskuussa tavoitteeksi vähentää yksipuolisesti EU-maiden hiilidioksidipäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 30 prosentilla, jos muut maailman maat saadaan sitoutumaan päästöjen rajoittamiseen. Lisäksi Eurooppa-neuvosto päätti, että EU-maat tuottavat vähintään 20 prosenttia energiankulutuksestaan uusiutuvilla energialähteillä vuoteen 2020 mennessä. Tämä jälkimmäinen päätös on osoittautumassa mahdottomaksi. Ylipäätään on tyhmää lyödä lukkoon samanaikaisesti kaksi tavoitetta, joilla pohjimmiltaan pyritään samaan päämäärään eli ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Komissaari Olli Rehn esitti jo ennen Eurooppa-neuvoston kokousta, että pitäisi kiinnittää vain päästöjen vähentämistavoite ja lukea keinovalikoimaan uusiutuvien energialähteiden lisäksi myös energian käytön tehostaminen ja ydinvoiman lisärakentaminen. Tässä olisi järkeä.

En malta olla jatkamatta joulun alla julkaisemani blogin teemasta. Kävinhän kuitenkin Balin ilmastokokouksessa.