Teknoblogi
24.2.2011 Hyvinvointivaltio tarvitsee teollisuutta
18.2.2011 Potkua yritysten uusiutumiseen tuotekehityksen verokannustimella
17.2.2011 Energiaverojen korotus uhkaa teollisuuden toimintaedellytyksiä Suomessa
16.2.2011 Suomen nousu talouskriisistä on epävarmalla pohjalla
4.2.2011 Yritystuki verkoston hyötynä
Hyvinvointivaltio tarvitsee teollisuutta
Teollisuuden osuus Suomen taloudesta on suuri, ja viennistämme valtaosa on teollisuuden tuotteita. Teknologiateollisuus työllistää suoraan 290 000 ja välillisesti runsaat 700 000 suomalaista ja vastaa 60 prosentista maamme viennistä. Teknologiateollisuuden yritykset toimivat avoimessa taloudessa, jossa hinnat määräytyvät globaaleilla markkinoilla. Yritykset voivat menestyä tässä ympäristössä vain, jos ne ovat kilpailukyvyltään maailman ehdotonta huippua.
Suomen ja teknologiateollisuuden kilpailukyky on heikentynyt kymmenen viime vuoden aikana. Suomi ei enää houkuttele puoleensa ulkomaisia investointeja ja osaajia siinä määrin kuin vielä 1990-luvulla. Tulevan hallituksen on kaikin omissa käsissään olevin keinoin pyrittävä parantamaan vientiteollisuutemme kilpailukykyä ja Suomen houkuttelevuutta teollisten työpaikkojen sijaintimaana. Teollisuudelle ei saa asettaa uusia verorasitteita, vaan päinvastoin, sen toimintaa ja uusiutumista on tuettava. Kotimaisilla toimenpiteillä nostettuja tuotantokustannuksia ei voida globaalissa kilpailussa siirtää hintoihin.
Mikäli Suomen teollinen pohja heikkenee, romahtaa myös hyvinvointivaltion rahoituspohja. Palvelualat eivät yksin riitä kannattelemaan hyvinvointivaltiota. Lisäksi suomalaiset palvelut liittyvät usein teollisuuteen. Palveluinnovaatioiden kehittämiselle on paremmat edellytykset, mikäli myös tuotantoa säilyy kotimaassa. Tuntuma tuotantoon on tärkeää myös yritysten t&k-toiminnan kannalta.
Konsulttiyritys McKinseyn mukaan hyvinvointivaltion kestävään ylläpitoon tarvittaisiin 150 000–200 000 uutta, verotuloja tuottavaa yksityisen sektorin työpaikkaa. Jotta tämä toteutuisi, toimintaympäristön olisi kannustettava yrityksiä investointeihin ja kasvuun huomattavasti nykyistä voimakkaammin. Aidosti kannustava ja kilpailukykyinen verotus edistää Suomen houkuttelevuutta työpaikkojen ja investointien kohdemaana ja luo siten edellytyksiä talouskasvulle ja verotulojen kasvulle.
Oikein kohdistetuilla toimenpiteillä valtiovalta voi auttaa yrityksiä uudistumaan ja luomaan uutta. Kansallisilla veropolitiikan linjauksilla on selvä kasvua ohjaava vaikutus, jota seuraavalla vaalikaudella on syytä käyttää aktiivisesti: Suomeen olisi saatava useissa kilpailijamaissamme käytössä oleva t&k-verokannuste, joka edistää investointeja innovaatioihin ja tuotekehitykseen. Tästä hyötyisivät erityisesti pk-yritykset, jotka kokevat Tekes-tuen hakemusprosessin vaikeaksi. Yksityisten pääomasijoittajien verokannusteet olisi niin ikään otettava käyttöön parantamaan elinkaaren alkupäässä olevien yritysten rahoitus- ja kasvumahdollisuuksia.
Energian hinta ja saatavuus ovat elintärkeitä energiaintensiiviselle teollisuudelle, jonka toimintaedellytykset Suomessa on turvattava energiaveroleikkuria kehittämällä: yritysten olisi saatava 85 prosentin palautus veroista, kun ne ylittävät suuruudeltaan prosentin jalostusarvosta. Esimerkiksi kilpailijamaissamme Ruotsissa energiansäästösopimuksessa mukana olevien yritysten sähkövero on nolla, ja Saksassa palautus verosta on parhaimmillaan 95 %.
Huippuluokan yritykset tarvitsevat hyvin koulutettuja osaajia. Yliopistojen ohjauksen ja rahoituksen kriteerit on uudistettava siten, että niissä painotetaan kansainvälistymistä, laatua ja vaikuttavuutta. Ammattikorkeakoulujen perusrahoitus on siirrettävä valtiolle, ja rahoituksen on pohjauduttava opetuksen ja kehittämistoiminnan työelämälähtöisyyteen ja laatuun. Lisäksi ammattikorkeakoulujen yhteistyötä erityisesti kansainvälistyvien pk-yritysten kanssa on vahvistettava.
Yrityksillä itsellään on suuri vastuu kehittää toimintaansa ja pysyä kilpailukykyisinä, mutta parhainkaan yritys ei voi menestyä toimintaympäristössä, jossa sen rasitteita suhteessa muiden maiden yrityksiin yksipuolisesti lisätään. Hyvinvointi säilyy ja kehittyy kestävimmin, jos yhteiskunnan eteenpäin vievänä voimana on innovatiivinen ja kukoistava, tässä ajassa vahvasti kiinni oleva elinkeinoelämä. Suomen merkittävimmän elinkeinon, teknologiateollisuuden, ja maamme hyvinvoinnin välillä on kohtalonyhteys.
Jorma Turunen
toimitusjohtaja
« Takaisin
Toistaiseksi yksi kommentti
Vai tarvitseeko vientiteollisuus enemmän hyvinvointivaltiota?
Vuosittaista vientiteollisuuden yritysomistajille maksamaa tuottoa voi vain arvailla, mutta vähintäänkin kymmeniä miljardeja euroja menee vuosittain harvojen hyvinvointiin, tai voisiko sanoa, paremminvointiin.
Jos esimerkiksi työvoiman hinta laskee liikaa suomessa, vaikuttaa se siihen, että suomalaiset osaajat menevät töihin ulkomaille. Kova hintakilpailu voi aiheuttaa myös sen, että suomeen tulee halpatyövoimaa, jossa se ei pysty kilpailemaan Kiinan eikä muidenkaan halpatuottajien kanssa. Jos hyvinvointia, kuten palkkoja ja palveluja karsitaan, ei se houkuttele enää korkeasti koulutettuja jäämään maahan. Kun aivopääoma hinnoitellaan ulos maasta, myös vienti romahtaa. Suomen vientiteollisuus ei pysty kilpailemaan korkealla palkalla, vaan oikeudenmukaisella yhteiskuntamallilla. Hyvinvointiyhteiskunnat, muillkein kuin paljon tienaaville, alkavat olla maailmalla sukupuuttoon kuollut yhteiskuntamalli. Se voi tulevaisuudessa olla pieni investointi uudenlaisesta alueellisesta kilpailukyvystä, joka takaa paitsi stabiilin yhteiskuntarakenteen, myös parhaan mahdollisen kasvuympäristön tuleville sukupolville.
Lisää kommentti