Teknoblogi
22.8.2011 Kasvun perusteet ja vientiyritysten toimintaedellytykset kuntoon
5.8.2011 EU sääntelemään sähkölle altistumista
3.8.2011 Kummallinen pelimerkki
Kummallinen pelimerkki
Uusi hallitus on ottamassa vuosien jälkeen takapakkia työmarkkinaneuvotteluissa. Sanaa "tupo" ei virallisesti käytetä, jotta saataisiin keskusjärjestöt neuvottelupöytään. Tähdätään kuitenkin palkankorotuksista sopimiseen keskitetysti kuin suljetun talouden ja devalvaatioiden aikaan. Vastalahjaksi tarjotaan veroporkkanoita, jotta yritykset saisivat edes siedettävän toimintaympäristön. Motiivit vaikuttavat vahvasti valtapoliittisilta.
Suomalaiset yritykset ovat rajussa globaalissa kilpailussa tilanteessa, jossa kustannuskilpailukyky määrätään markkinoilla. Monien suomalaisten työpaikkojen ja yritysten pahimmat kilpailijat tulevat Kiinasta tai Intiasta. Selviämisessä ja menestymisessä korostuvat yrityskohtainen tuottavuus ja palkitseminen.
Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tason määrää Suomen vientiteollisuuden kyky työllistää ja maksaa veroja Suomeen. Vientiteollisuus maksaa puolet hyvinvointiyhteiskunnan laskusta. Sen vuoksi on käsittämätöntä, että keskitettyjä palkkaratkaisuja haikaillaan hillitsemään velkaantuvan julkisen sektorin ylimitoitettuja palkankorotuksia. Tämä ei ole mikään ratkaisu hillitä julkisen sektorin palkkakustannuksia tilanteessa, jossa valtio on 10 miljardia euroa alijäämäinen. Tarvitaan rohkeampia ja kipeämpiä leikkauksia, jotka ovat poliittisesti vaikeita. Pää on uskallettava ottaa pensaasta, mitä nopeammin sen parempi.
Onneksi työnantajilla ja työntekijöillä on riittävästi positiivisia kokemuksia palkkojen paikallisesta sopimisesta, joten tupo-hullutukseen ei ole enää kentällä halua. On huomattavaa, että toimalaliittojen keskenään sopimat palkankorotusmallit ja palkkatasot edustavat minimiä siitä, mitä yrityksissä maksetaan. Tilanteet yrityksissä jopa samalla toimialalla vaihtelevat suuresti: samalla, kun yhdellä yrityksellä ei olisi lainkaan varaa palkkakustannusten nousuun, toinen sattaa maksaa selvästi yli minimikorotusten tuotantopalkkioina ja yksilöllisesti suoritusten perusteella.
Mistä sitten kannattaisi sopia keskusjärjestöjen kesken, jos ei numeroista? Tuntuisi järkevältä, että koko suomalaista työelämää koskevasta lainsäädännöstä, sosiaaliturvasta ja työrauhaa koskevista pelisäännöistä kannattaisi ylläpitää jatkuvaa keskustelua työmarkkinaosapuolten kesken. Kolmikantaiselle yhteistyölle on siis edelleen käyttöä, jos sitä tahdotaan näillä osa-alueilla hyödyntää.
Teknologiateollisuus ei missään muodossa tue keskitettyjä palkkaratkaisuja. Palkkaraamit sovitaan jatkossakin toimialaliittojen kesken ja paikallista sopimista yritystasolla kehitetään edelleen.
Jorma Turunen
toimitusjohtaja
Teknologiateollisuus ry
« Takaisin
Toistaiseksi yksi kommentti
Hei,
Keskustelussa työtä ja kilpailukykyä valtakunnallisten päättäjien keskuudessa tavallaan ymmärrettävästi käsitellään lähes pelkkinä numeroina ja matematiikkana. Pitää kuitenkin muistaa, että kilpailukykymme todellakin perustuu osaamiseen ja kyvykkyyteen ja se on todellisuudessa yksittäisen henkilön osaamista, kyvykkyyttä ja vastuulla. Ei ollenkaan ainoana, mutta yhtenä tärkeimpänä palkkauksen kaikin mahdollisuuksin täytyy kannustaa ja ohjatakin yksilöä jatkuvuuden mahdollisimman hyvin turvaavalla tavalla. Palkkauspäätösten pitää tukea esimiesten ja organisaation osaamisen johtamista.
Jos me emme työpaikoilla ja yrityksissä pysty näitä asioita sopimaan ja hoitamaan, ei sitä enää tässä nykymaailmassa pysty mitkään ulkopuoliset korporaatiotkaan jatkuvuuden mahdollistavalla tavalla tekemään. Sama kommentti tuohon mm. ministeri Ihalaisen ihannoimaan "ennakoivaan" YT-menettelyyn. Millaisia tomppeleita ja laiskimuksia tuollaisia ehdottavat kuvittelevat yritysjohdon ja HR-vastaavien olevan?
Lisää kommentti