Teknoblogi

Tulosta

Työmarkkinaratkaisujen onnistumista mitattava kilpailukyky- ja työllisyysvaikutuksilla

Syksyn raamiratkaisun julkisuus on ollut pääosin positiivista. Tarkastelu on painottunut osapuolten suhteisiin sekä vakauden ja kattavuuden arviointiin. Sisältö suhteessa talousmaisemaan on jäänyt vähemmälle. On nähty paluuta tupo-kaudelle ja toisaalta avausta uuteen toimintamalliin ja yhteistyöhön. Poliittinen ja järjestöpoliittinen näkökulma talouden kustannuksella heijastelee maan hallituksen poikkeuksellisen painavaa roolia ratkaisun synnyttämisessä. Hallituksen ja palkansaajakeskusjärjestöjen positiiviset arviot ovatkin ratkaisun syntytaustaa vasten luonnollisia.

Elinkeinopolitiikkaa ei saa alistaa työmarkkinaratkaisuille

Raamiratkaisua arvioitaessa on hyvä tiedostaa sen kaikki elementit. Palkkojen 25 kuukauden kustannusraamin lisäksi ratkaisussa on hallitusohjelmaa heijastavia, osin sen ulkopuolelta tulleita työelämän kehittämiskirjauksia. Pakettiin kuuluu myös valtiovallan porkkanoiksi liittämiä toimia, joista osa on puhtaasti elinkeinopoliittisia ilman asiayhteyttä työmarkkinaratkaisuun. Vaikka ne ovatkin kasvun kannalta oikeansuuntaisia, on selkeästi todettava niiden väärä kytkentä. Elinkeinopoliittisia ratkaisuja ei pidä alistaa työmarkkinaneuvottelujen pelivälineeksi. Suomen kilpailukyky yritysten sijoittumis- ja investointikohteena edellyttää elinkeinopolitiikan pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta ilman asiattomia ehdollistamisia.

Työn kilpailukyky koetuksella

Nopeasti heikentynyttä talouskuvaa vasten raamiratkaisun palkankorotustaso on korkea. Erityisesti jos tavoitteena on työllisyyden ja suomalaisen työn kilpailukyvyn parantaminen. Ostovoiman kannalta arvio voi olla toinen, jos tarkastelukulma rajoittuu työnsä säilyttäviin eikä kaikkiin palkansaajiin. Kustannuskilpailukyvyn luontevia vertailukohtia ovat Ruotsi, Hollanti ja Saksa, mutta samalla on noteerattava globaali rakennemuutos ja matalamman kustannustason maiden kasvava paine. Vientiteollisuuden kilpailukykyä mitataan markkinoilla jatkuvasti ja siihen perustui Teknologiateollisuuden syyskuussa tekemä tarjous vajaasta kahdesta prosentista 1,5 vuodelle. Se vastasi Kansainvälisen Valuuttarahasto IMF:n arviota euroalueen työvoimakustannuskehityksestä vuodelle 2012. Ammattiliittojen hylättyä tarjouksen ja annettua lakkovaroitukset neuvottelut jatkuivat keskusjärjestöjen välillä.

Raamiratkaisun tavoittelussa keskeinen argumentti oli epäterveen palkkakilpailun ja mittavien työrauhahäiriöiden välttäminen. Tavoite on hyvä. Perustelematta ja kritiikittä on jäänyt ay-liikkeen asenne, jonka mukaan tavoitteita ei ilman keskusjärjestöjen sopimusinstrumenttia voida eikä haluta edistää. Sama ajattelu ilmenee nykyisen hallituksen ohjelmasta ja kannanotoista. Vaikutelmaksi jää, että halu toimia suomalaisen kilpailukyvyn ja työllisyyden puolesta ehdollistettiin sopimusmallille ja valtapoliittisille tavoitteille. Ilmiselvää oli, että vientiteollisuuden roolia maan kustannuskehityksen mitoittajana eivät kaikki halua tunnustaa. Näin siitä huolimatta, että vientituloilla rahoitetaan suomalainen hyvinvointi ja viennin supistuminen näkyy jo valtiontalouden mittavana alijäämänä ja kasvavana velkana.

Sopimusmallin valtapoliittiset yhteydet näkyivät toki jo aiemmin siinä kritiikissä, jota ay-keskusjärjestöt taustoineen kohdistivat Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:ta ja Teknologiateollisuutta kohtaan niiden irtauduttua tulopoliittisten ratkaisujen perinteestä. Tavoite sopeuttaa palkkoja ja työehtoja koskeva neuvottelu ala- ja yrityskohtaisesti toimintaympäristön muutokseen oli toisarvoinen suhteessa valtapoliittiseen menetykseen.

Ay-keskusjärjestöjen kritiikkiä ei vähentänyt se, että kolmikantamenettelyä ja keskusjärjestöjen roolia työelämää koskevan lainsäädännön ja sosiaaliturvan osalta ei suinkaan kyseenalaistettu. Yrityksistä ja tarpeesta huolimatta ratkaisuja ei syntynyt eläkeiän, työmarkkinapelisääntöjen tai työrauhamekanismin kehittämisestä. Nähtäväksi jää, kyetäänkö näissä asioissa nyt ratkaisuihin, vaikka työrauhaa ei raamisopimuksen kirjauksiin otettukaan ja eläkeikäkysymyksestä on tehty dogmin kaltainen vastustuksen kohde.

Yrityskohtaisuuden tarve kasvaa

Tuottavuus ja kilpailukyky tehdään yrityksissä ja työpaikoilla, toki yhteiskunnan asettamin reunaehdoin. Tämä ja kilpailu avoimen talouden ehdoin lisäävät tarvetta siirtää sopimisen painopistettä yritystasolle, jossa tarpeet parhaiten tunnetaan. Yrityskohtaisuus työehdoissa on myös Teknologiateollisuuden strategian selkeä lähtökohta työelämän kehittämisessä. Tarve oli ilmeinen jo vuonna 2005, kun Teknologiateollisuus käynnisti Projekti Suomi -hankkeen työmarkkinoiden toimivuuden, työn kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin edellytysten parantamiseksi. Toimintatapana on yhteiseen tilannearvioon perustuva yhteistyö alan ammattiyhdistysliikkeen kanssa ja keinona paikallisen sopimisen valmiuksien ja mahdollisuuksien lisääminen.

Yrityskohtaisesti räätälöityjen ratkaisujen tarve koskee työajan ja muiden työehtojen ohella erityisesti palkanmuodostusta. Siinä Suomi on tupo-perinteestä johtuen pahasti jäljessä sekä kansainvälisestä kehityksestä että pohjoismaisten naapurien käytännöistä. Jo EK:n edeltäjä Teollisuus ja Työnantajat oli huolissaan palkanmuodostuksen jäykkyydestä. Arvioitaessa Suomen emu-jäsenyyden edellytyksiä monet asiantuntijat kiinnittivät huomiota ns. mikrojoustavuuden puutteeseen suomalaisilla työmarkkinoilla.

Yrityskohtaisuuteen perustuva toimintatapa palkka- ja työehdoissa edellyttää pitkäaikaista työtä. Tarvitaan johdonmukaisuutta ja edelläkävijöitä niin yrityksissä kuin neuvottelutoiminnassa. Tässä Teknologiateollisuus keskeisenä vientisektorin edustajana on toiminut pääosin hyvässä yhteistyössä Metalliliiton ja muiden alan palkansaajajärjestöjen kanssa. Asenteet eivät muutu hetkessä, ja edelleen on epäluuloja. Niihin pohjaten muutosta on myös vastustettu. Raamiratkaisun yhteydessä tämä ilmeni pyrkimyksinä myydä sopimuksen kustannusvaikutusprosentit vähimmäiskorotuksina kaikille ja korostamalla ns. perälautasääntöjen automaattisuutta. Viimeistään nyt, kun maan kauppatasekin on kääntymässä negatiiviseksi, tulisi hälytyskellojen soida myös siellä, missä palkkaratkaisun tason ja muodon yhteyttä työllisyyteen ja kilpailukykyyn ei ole haluttu tunnustaa.

Toteutuuko raami joustavasti vai perälautana?

Raamiratkaisu on kustannusraami, jonka oikeellisuus riippuu paitsi talouskehityksestä myös raamin toteutuksista työpaikoilla. Teknologiateollisuuden raamiratkaisuun perustuvien sopimusten ensisijainen tapa on molempien vuosien palkkaratkaisujen sopiminen vapaasti yrityksissä niiden omista lähtökohdista. Tämä koskee niin ratkaisun tasoa, muotoa kuin toteutusajankohtaakin. Vasta toissijaisena tulevat raamisopimuksen lukuihin perustuvat yleiskorotukset ja yrityskohtaiset erät. Helmikuussa selvinnee teknologiateollisuuden ensimmäisen vaiheen palkkaratkaisujen käytännön toteutus. Tulokset antavat pohjaa arvioida, tarjoaako käytetty malli oikeaa vaiko vain teoreettista joustavuutta työpaikoille.

Mikäli joustavan käytön mahdollistava kustannusraami käytännössä ohjautuu tai ohjataan tasapaksuksi yleiskorotukseksi, ratkaisu on epäonnistunut. Se merkitsisi palkitsemisen ja kannustamisen jäämistä lisärahan varaan ja siten tavoitellun kustannusraamin karkaamista. Paluuta tupo-ajan keskeisiin ongelmiin ja palkanmuodostuksen taantumista tuottavuudesta ja palkitsevuudesta irralliseksi tuskin kukaan rohkenee julkisesti kaivata. Vientisektorilla siihen ei ole varaa. Ei pitäisi myöskään olla viime vuosina palkkajohtajana toimineella julkisella sektorilla, jonka alijäämät edellyttävät väistämättä kustannusten karsintaa.

Palkkaratkaisun ohella oman arvion ansaitsevat sopimukseen kirjatut työelämän kehittämisasiat. Selvää on, että niiden osalta suomalainen työelämä ei kaipaa sen paremmin kaavamaisia koulutusvapaita kuin muitakaan kustannuksia tai jäykkyyttä lisääviä rasitteita. Kriittinen todellisten vaikutusten arviointi ja rehellisyys on perusedellytys, jotta suomalaista työmarkkinatoimintaa voidaan kehittää kilpailukykyä ja työllisyyttä edistäväksi.

Risto Alanko
Varatoimitusjohtaja
Teknologiateollisuus ry

Jaa linkki

Toimipisteet

Suhdanteet ja tilastot

• Suhdanneraportit ja tilastot